K-pop

K-pop (lyhenne sanoista ”Korean pop”) on eteläkorealaistapopulaarimusiikkia. K-popilla on pitkä historia, mutta omaksi erityiseksi genrekseen ja ilmiökseen se on muotoutunut 1990-luvun alusta lähtien.[1] Musiikin lisäksi K-pop tunnetaan visuaalisuudestaan ja omaleimaisesta fanikulttuuristaan.

. . . K-pop . . .

K-pop on saanut vaikutteita esimerkiksi kansainvälisestä rap-musiikista, pohjoisamerikkalaisesta R&B-nykymusiikista, Hi-NRG-tanssimusiikista sekä japanilaisesta (j-pop) ja kiinalaisesta (mandopop) populaarimusiikista.[2]

K-popissa keskeisiä ovat ”idolit” (idols) ja idoliryhmät (idol groups). Niiden historia alkoi vuonna 1992 aloittaneesta Seo Taiji & Boys -yhtyeestä, joka yhdisteli yhdysvaltalaista musiikkia koreankielisiin sanoituksiin ja nousi Etelä-Koreassa suureen suosioon. 1990-luvulla yhtyettä seurasi idoliryhmien ensimmäinen sukupolvi, johon kuulivat esimerkiksi poikabändit H.O.T. ja Sechs Kies. Myöhemmätkin k-pop-yhtyeet ovat pitkälti tukeutuneet näiden varhaisten ryhmien luomiin tyyli- ja markkinointiesikuviin.[3] 1990-luvulla MTV vaikutti musiikin visuaalisuuteen, jonka jälkeen korealainen musiikkiohjelmakulttuuri on lähtenyt eri suuntaan.[4]Musiikkiohjelmissa näytetään usein live-esiintymisiä musiikkivideoiden sijaan, mutta esiintyminen voidaan nauhoittaa etukäteen.[4]

1990-luvun lopulta lähtien K-pop on kasvattanut kansainvälistä suosiotaan. Sen menestystä ei voikaan erottaa eteläkorealaisen populaarikulttuurin aallosta (hallyu), joka vaikutti ensin Itä-Aasiassa ja toi myöhemmin esimerkiksi eteläkorealaiset draamasarjat globaaliin tietoisuuteen. Itä-Aasiassa suosiota saavuttivat jo yhtyeiden H.O.T. ja Sechs Kies lisäksi muun muassa Shinhwa ja g.o.d, tyttöbändit Baby Vox, Fin.K.L ja S.E.S. sekä BoA.[5][1]

2000-luvulla K-popin kansainvälinen suosio kasvoi ja sen tuotanto kansainvälistyi. K-pop-konsertteja alettiin pitää yhä useammin ulkomailla, ja K-pop-yhtyeisiin ryhdyttiin ottamaan myös muita kuin eteläkorealaisia jäseniä: esimerkkejä tällaisista yhtyeistä ovat 2PM, Miss A, f(x), EXO ja Super Junior.[5]

2010-luvulla K-popin suosio on edelleen kasvussa. Siihen on vaikuttanut huomattavasti muun muassa rap-artisti PSY, jonka hitin ”Gangnam Style” musiikkivideo saavutti ensimmäisenä yli miljardi katselukertaa Youtubessa vuonna 2012.[1] Merkittävä tekijä on ollut myös vuosikymmenen puolivälissä tapahtunut poikabändi BTS:n globaali läpimurto ja yhtyeen yhdysvaltalaisissa palkintogaaloissa saama huomio.[6] Muita kansainvälisesti tunnettuja K-pop-yhtyeitä ovat muun muassa Blackpink, EXO, Big Bang, Got7 ja Twice.

Japanilaisten raporttien mukaan ensimmäisen sukupolven hallyu-aalto alkoi vuonna 2003 korealaisella draamalla Winter Sonata, jossa olivat Bae Yong-joon ja Choi Ji-woo.[7] Toisen sukupolven aalto seurasi vuosina 2010–2012 poikabändillä TVXQ ja tyttöyhtyeellä Kara.[7] Kolmannen sukupolven aaltoa ovat BTS ja Twice.[7]

Internetin ja sosiaalisen median sanotaan tehneen vallankumouksen miten yksilöt kohtaavat ja kuluttavat populaarikulttuuria ja suuresti monipuolistanut populaarikulttuurin virtauksia ja vaikutuksia.[8] Aiemmin perinteiset media-alustat kuten televisio ja radio ovat kontrolloineet mitä näemme ja kuulemme.[8] Itä-Aasialainen populaarikulttuuri tarjoaa vaihtoehtona monimuotoisuutta, jota länsimaiset fanit vaativat enemmän kuin aiemmin.[8] Suosio on näkynyt muun muassa kielikurssien osallistujamäärissä ja turismissa.[8]

. . . K-pop . . .

. . . K-pop . . .